IlkkaPorttikivi

Seksuaalirikokset Suomessa

  • Seksuaalirikokset Suomessa

Työskentelen rikosseuraamuslaitoksella rikosseuraamustyöntekijänä. Olen erikoistunut työssäni erityisestä seksuaali- ja väkivaltarikollisiin. Haluan nostaa esiin seikkoja selventääkseni millaista seksuaalirikollisuus Suomessa on ja miten se yleisimmin ilmenee. Haluan heti alkuun korostaa, että seksuaalirikoksen uhri ei koskaan ole itse syyllinen häneen kohdistuneeseen rikokseen. Ei koskaan.

Viime aikoina on puhuttanut paljon Oulussa tapahtunut seksuaalirikos epäily. En ole perehtynyt asiaan, joten en ota siihen kantaa. Oikeus aikanaan tekee päätöksen ja jakaa rangaistukset. Teon kuvaus kaikkinensa on varmasti kaikki syvästi järkyttävä ja sitä ei voi millään mittapuulla hyväksyä.

Käsitellään ensimmäisenä Suomessa tapahtuvia raiskausrikoksia. Raiskaus on rikoksena usein piilorikollisuutta. Vain murto-osa raiskauksista päätyy siihen asti, että siitä langetetaan tuomio. Suomessa pääosa raiskauksista tehdään tuttua ihmistä kohtaan. Parisuhteissa tapahtuu paljon raiskauksia ja niistä harvoin raportoidaan eteenpäin. Yleisin Suomessa raiskaustuomioon asti päätynyt rikos mukailee yleistäen pitkälti seuraavaa kaavaa: Uhri ja tekijä ovat tavanneet saman päivän aikana jossain, on nautittu paljon alkoholia, päädytty samaan osoitteeseen, ehkä jopa samaan sänkyyn. Jossain vaiheessa yleensä nainen havahtuu siihen, että tapahtuu jotain mitä hän ei toivoisi tapahtuvan. Tekijä yleensä lopettaa, mutta ei aina. Pakottamista, uhkailua ja väkivaltaa näissä tapauksissa ei yleensä suoranaisesti tapahdu. Välillä uhri on tietoisesti saatettu tiedostamattomaan tilaan jonkin päihdyttävän aineen avulla, useimmiten alkoholilla. Väkivaltainen käytös on hieman harvinaisempaa, mutta myös sitä tapahtuu, että raiskaaja tietoisesti toisen ihmisen tietoisena olevana pakottaa uhrin seksin kanssaan väkivaltaa käyttäen.

Ihmisten yleinen harhaluulo on, että raiskaukset ovat yleensä ns. puskaraiskauksia ulkona. Tällaisia tekoja Suomessa kuitenkin tehdään äärimmäisen harvoin. Riski joutua tällaisen teon kohteeksi ei ole Suomessa tilastollisesti kasvanut. Tilastollisesti on totta, että maahanmuuttajien tekemät seksuaalirikokset ovat prosentuaalisesti korkeammat kuin Suomen kansalaisten. Tähän voi olla monta selittävääkin tekijää, mutta niihin on oikeastaan turha mennä. Todetaan nyt vain tilastollinen fakta. Maahanmuuttajien tekemät raiskaukset kuitenkin mukailevat suomalaisten tekemiä tekotavoillaan. Ulkona liikkuminen on edelleen turvallista ja puiden takana ei mitä suurimmalla todennäköisyydellä vaani raiskaajia, vaikka tätä kovasti pelätäänkin.

Lapsiin kohdistuvat seksuaali- ja väkivaltarikokset ovat rikoksista kaikkein halveksuttavimpia. Niissä uhri on aina puolustuskyvyttömämpi ja heikompi. Lapsi on myös eritavalla houkuteltavissa tekoihin ja niissä käytetään hyväksi myös lapsen luottamista aikuiseen ihmiseen. Suomessa lapsenseksuaalinen hyväksikäyttö tapahtuu yleisesti joko perhepiirissä. Usein muilla aikuisilla ei ollut mitään aavistusta itse teosta ja ne tulevat julki usein vasta pitkän ajan kuluttua. Moni ei koskaan.

Toinen yleinen tapa on nykyään internetin välityksellä. Aikuinen luo netin välityksellä luottamussuhteen manipuloimalla ja valehtelemalla. Aina tuomion saantiin ei tarvita fyysistä kontaktia. On hyvä ymmärtää, että netissä tehty teko johtaa myös rikostuomioon. Ei auta vetoaminen tietämättömyyteen tai siihen, että luuli lapsen olevan vanhempi. Vastuu teosta on aina aikuisella. Moni seksuaalirikoksen uhriksi joutunut nuori on usein rikkinäisestä perheestä tai muuten turvaton nuori. He hakevat hyväksyntää aikuiselta, joka käyttää sitä sitten hyväkseen.

Tässä hyvin pelkistetysti ja rankoilla yleistyksillä kylmästi todettu millaista seksuaalirikollisuus Suomessa on. Oli teko tapahtunut miten tahansa, niin se jättää aina jäljen uhriin. Seksuaalirikollisille on yleistä vähätellä rikostaan ja syyllistää uhria. Työskentely seksuaalirikollisen kanssa lähtee aina siitä lähtökohdasta, että teko käsitellään, ajatus vääristymiin pureudutaan ja pyritään asettumaan uhrin asemaan. Tämä työ on hyvin merkittävää, että uusia uhreja ei enää tuomion jälkeen tulisi. Suomessa seksuaalirikoksen uusimisriski on onneksi melko matala (seurantajaksolla seksuaalirikoksen uusi 4,8% tuomion suorittaneista). Työtä seksuaalirikosten ehkäisemiseksi ja uusimisriskin madaltamiseksi on kuitenkin jatkettava entistä tarmokkaammin.

Seksuaalirikokset aiheuttavat syystäkin vihan tunteita. Asiaa on hyvä kuitenkin tarkastella myös analyyttisesti ja miettiä mitä asialle voisi tehdä. Tietoisuutta seksuaalirikoksista ja sen seurauksista tulee lisätä. Kouluissa tulisi puhua jo aikaisessa vaiheessa, että netissä tehtävä teko johtaa myös seksuaalirikostuomioon. Jokainen seksuaalinen ahdistelu ja rikos tulisi saattaa rikostutkinnan kohteeksi. Tietoutta siitä, että itsensä syyllistämisen tunteet ja vähättely eivät ole selityksiä tapahtuneelle rikokselle. Näille teoille tulisi olla nollatoleranssi. Suomen oikeuskäytännön ja lakien, sekä jokaisen ihmisen täyden koskemattomuuden takaaminen tulee tehdä kaikille Suomessa asuville 100% selkeäksi. Suomessa ei sallita minkäänlaista toiseen ihmiseen kohdistuvaa väkivaltaa tai ahdistelua.

Suurin riski päätyä seksuaalirikoksen uhriksi on edelleen parisuhteessa, satunnaisen tuttavan tekemänä päihtyneenä tai oman sukulaisen lapseen kohdistamana. Jokainen teko on yhtä tuomittava. Kukaan ihminen ei halua joutua seksuaalirikoksen uhriksi, eikä kukaan ole sellaista ennalta pyytänyt. Ei vaikka tekijä näin väittäisikin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

8Suosittele

8 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (15 kommenttia)

Käyttäjän ToniPihkola kuva
Toni Pihkola

Vaikka et niin suoranaisesti kirjoittanutkaan, jotkut vähättelevät tiettyjen ulkomaalaisryhmien raiskauksia sillä, että kun suomalainen yleensä raiskaa lähipiirissä, ja tämä muka jollain aivovoltilla selittää asian niin, että kyllä ne suomalaiset oikeasti raiskaavat yhtä paljon jos ei enemmänkin.

Ihan niin kuin suomalaiset olisivat ainoita jotka raiskaavat kotioloissa. Kun puhutaan ilmoituskynnyksistä jokainen voi huvikseen miettiä kummalla on suurempi kynnys ilmoittaa häneen kohdistuneesta raiskauksesta. Suomalaisella naisella, vai esim. islamilaisesta maasta saapuneella maahanmuuttajanaisella, joka ei puhu suomea, ja on miehestään täysin riippuvainen?

Käyttäjän IlkkaPorttikivi kuva
Ilkka Porttikivi

Minulla ei ole pienintäkään epäilystä etteikö maahanmuuttajat raiskaisi puolisojaan siinä missä suomalaisetkin.

Käyttäjän ToniRintala kuva
Toni Rintala

"Ihmisten yleinen harhaluulo on, että raiskaukset ovat yleensä ns. puskaraiskauksia ulkona."

Eiköhän yleinen tieto ole, että puskaraiskauksia oli tosi vähän, mutta viime vuosina ovat olleet lisääntymään päin.

Käyttäjän MattiLehtinen kuva
Matti Lehtinen

Ei tietenkään eikä myöskään lasten raiskaukset eivätkä lasten joukkoraiskauksetkaan vain mitä?

Käyttäjän IlkkaPorttikivi kuva
Ilkka Porttikivi Vastaus kommenttiin #6

Lopullisesti tilastot tietysti tulevat vuosittain. En kuitenkaan ole havainnut, että edellämainitut puskaraiskaukset olisivat lisääntyneet. Siksi kaipasin lisäselvyyttä tähän väitteeseen. Näitä asioita ei oikein voi mutulla hoidella.

Käyttäjän KankaanpJyrki kuva
Kankaanpää Jyrki Vastaus kommenttiin #7

Alkuvuodestahan nuo tilastot taas taitavat tulla. Voisin aika paljon lyödä vetoa, että ilmoituskynnys on tänäkin vuonna taas laskenut huomattavan paljon. Ilman tilastojakin voi pelkästään uutisointia seuraamalla todeta, että joukkoraiskaukset ovat uusi ilmiö. Toki yksittäisiä tekoja on ollut aiemminkin, mutta ne ovat olleet äärimmäisen harvinaisia. Osaatko asiantuntijana kommentoida miksi joukkoraiskaukset ovat rantautuneet Suomeenkin?

Käyttäjän ToniRintala kuva
Toni Rintala
Käyttäjän RiikkaNieminen kuva
Riikka Nieminen

"Suomen oikeuskäytännön ja lakien, sekä jokaisen ihmisen täyden koskemattomuuden takaaminen tulee tehdä kaikille Suomessa asuville 100% selkeäksi." Kyllä, mutta nykyinen tuomiokäytäntömme on naurettava, kun raiskauksesta voi saada vähemmän rangaistusta kuin vaikkapa huumausainerikoksesta.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Oletan että tietyistä maista tulevien maahanmuuttajien yliedustus seksuaalirikoksissa on Suomessa yhtä suuri kuin muissa pohjoismaissa, joissa ainakin ennen julkaistiin tilastoja myös eri maista tulevien osalta. Raiskaustodennäköisyys oli jopa 17 kertainen suomalaisiin verrattuna.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Lapsiuhritutkimusten perusteella näyttäisi sille, että tosiasiallisesti tapahtuva lasten seksuaalinen hyväksikäyttö olisi vähintäänkin puolittunut vuodesta 1988 :

https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/8672...

Käyttäjän marttivartti3 kuva
Martti Nurmi

Tai se on siirtynyt paremmin viranomaisilta piiloon, so. lapset ei kerro. Poliisien määrän pudottua nykytasolle ja määrän edelleen vähetessä, tilastot tulevat siistiytymään muiltakin osin. Kun ei ilmianneta, eikä varsinkaan tutkita, ei tule tilastoitavaakaan.

Käyttäjän jiihooantikainen kuva
Juho Antikainen

Itse olen päinvastaisessa käsityksesä. Lasten seksuaalinen hyväksikäyttö ilmiönä on vähentynyt 1980-luvulta lastensuojelujärjestöjen tehostuneen toiminnan ja niiden harjoittaman sidosryhmittäin toteutetun valistuksen ja etsivän työn myötä. Internet on osin muuttanut lasten seksuaalisen hyväksikäytön muotoja, mutta se on myös helpottanut suunnattomasti lasten ja varhaisnuorten tavoitettavuutta kehittyneiden verkkoneuvontapalveluiden yms. sovellusten avulla. Yleinen asenne on samalla muokkaantunut Lapsen oikeuksien sopimusta kunnioittavammaksi.

Poliisin tietoon tulee aikaisempaa useammin lapsiin kohdistuneita seksuaalirikoksia, 1980-luvun alussa ilmoituksia tehtiin ainoastaan pari sataa vuodessa ja 2010-luvulla vuosittain tehtyjen rikosilmoitusten määrä on noussut noin 1 500 kappaleeseen (Tilastokeskuksen rikos- ja pakkokeinotilasto).

Käyttäjän ajjmikkola kuva
Jouko Mikkola

Jotkut rasmuslaiset naiset ovat kyllä olleet sitä mieltä, että vika onkin raiskauksen uhrissa eikä Lähi-Idän pojassa. Mutta ehkä he eivät käy ihan täysillä.

Käyttäjän maxjussila kuva
Max Jussila

#11:

Nurmi on oikeassa. Suomen historiassa poliisit ovat olleet lakossa ainoastaan kerran. Helmikuussa 1976 järjestyspoliisien liitto oli lakossa reilut kaksi viikkoa saadakseen runsaat palkankorotukset.

Tuona aikana rikosilmoituksia vastaanotettiin ennätyksellisen vähän, mikä ei kerro mitään rikosten määrästä.

Toimituksen poiminnat