Miksi vaadit pidempiä tuomioita rikoksista?

Viimepäivinä on kansaa puhuttanut tapaus, jossa aikuinen mies oli sukupuoliyhteydessä 10-vuotiaan lapsen kanssa ja sai tuomion törkeästä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä, mutta ei raiskauksesta. Tuomio oli 3-vuotta. Tapaus ei mene tavallisen kansan oikeustajuun ja sitä pidetään liian pienenä ja epäoikeudenmukaisena ja tuomion perusteluja hyvin outoina raiskaus syytteen hylkäämisen vuoksi.

 

Aika ajoin nousee keskusteluun tarve etenkin seksuaalirikosten tuomioiden koventamisesta. Tämä on täysin ymmärrettävää. Rikoksesta tulee kärsiä tuomio ja sen pitää olla rikoksen laatuun ja törkeyteen sidottu. Usein puhe kuitenkin jää tähän. Kansalle riittää, että kyseisestä teosta olisi häkkiä heilahtanut 10-vuotta ja osa olisi ottanut vielä tekijältä munatkin pois.

 

Mitä tällä 7-vuoden lisäämisellä sitten saavutetaan? 7-vuotta vankilassa maksaa reippaat 500000€ yhteiskunnalle. Tämä katetaan verovaroin. Uhri saa maksimissaan korvauksia joitain kymmeniä tuhansia. Parhaassa tapauksessa uhri saa hyvää ja kattavaa terapiaa, josta hän saa apua, mutta arvet jäävät loppu elämäksi vaikka tekijä istuisi 20-vuotta linnassa. Minua häiritsee näissä vankeusrangaistusten koventamisissa se, että puhe jää siihen. Miksi ei koskaan puhuta lisävarojen saamisesta hyvää ja laajaan terapiaan joita monien eri rikosten uhrit tarvitsevat? Moni jää tuen ulkopuolelle ja on yksin näiden traumojen kanssa.

 

Työskentelen itse rikosseuraamustyöntekijänä ja olen erikoistunut työskentelyyn seksuaali- ja väkivaltarikoksista tuomittujen kanssa. Sain muutama viikko sitten asiakkaaksi naisen, joka on syyllistynyt väkivaltarikoksiin ja hänellä on myös päihdeongelma. Nainen kertoi, kuinka häntä oli käytetty lapsena hyväksi hänen sijaisperheessään. Nainen oli pystynyt kertomaan näistä asioista myöhemmin ja sijaisperheen isä sai tuomion teoistaan ja hän lähti suorittamaan vankeustuomiota. Nainen kertoi, että hän ei ole kokemaansa asiaa käsitellyt kenenkään kanssa. Hänelle on tarjottu aikoinaan lääkitystä, mutta terapiaa häntä ei ole koskaan ohjattu edes hakemaan. Käytännössä hän on ollut asian kanssa yksin. Mieltä painaa myös toinen perheessä asunut sijaislapsi, jonka hän uskoo kokeneen samaa vääryyttä, mutta joka ei ole kokemuksistaan ilmeisesti puhunut kenellekään.

 

Tämä on yleistä. Seksuaalirikoksen uhrit eivät puhu kokemuksistaan vaan ne pyritään salaamaan ja unohtamaan. Tälläistä kokemusta ei kuitenkaan pysty unohtamaan vaan se varjostaa koko elämän mukana. Pahimmillaan se johtaa päihdeongelmiin ja väkivaltaiseen käytökseen. Pahimmillaan itsemurhaan. Seksuaalirikoksia tekevillä ihmisillä on usein kohdallaan myös hyväksikäytetyksi tulemista omassa lapsuudessa.

Ensi kerralla, kun vaadit pidempiä tuomioita seksuaalirikollisille, niin toivon, että samassa lauseessa toivot myös lisää rahaa rikoksen uhrien terapialle. Lisäksi vankeusaikaisen vankeinhoidon tasoon on huomattavasti järkevämpää kiinnittää huomiota, kun pelkkään tuomion pituuteen. On tärkeää, että tuomion saanut ihminen joutuu käsittelemään rikostaan ja miettimään esim. seksuaalirikokseen johtaneita syitä ja ajatusvääristymiä, joilla on teon oikeuttanut. Rikos pitää käsitellä vankeusaikana kattavasti. Sellissä makaaminen ei kuntouta ketään. Uusintarikollisuuteen vaikuttaminen on äärimmäisen tärkeää siksi, että uusia uhreja ei tulisi enää tuomion päätyttyä.

 

Mielenterveyspalvelut eivät saa olla vain lääkityksen jakamista. Ihminen tarvitsee kuulluksi tulemisen kokemuksen ja ihmisen jolle jakaa vaikeita asioita ja käsitellä niitä. Meidän tulee satsata enemmän näihin palveluihin pelkän rangaistuksen sijaan.

IlkkaPorttikivi
Sosialidemokraatit Tampere

Kaupunginvaltuutettu
Kolmen lapsen isä, joka pyrkii katsomaan elämää myös toisten ihmisten saappaissa seisomalla.

Ilmoita asiaton viesti

Kiitos!

Ilmoitus asiattomasta sisällöstä on vastaanotettu