IlkkaPorttikivi

Sähköiset palvelut eivät ole peruspankkipalveluita Suomessa.

Pankit pyrkivät vähentämään konttoreillaan tapahtuvia kassapalveluita ja siirtämään niitä sähköiseen muotoon. Mukava ja leppoinen jonottelu lukuisten lähimmäisten kanssa on kohta historiaa. Luulisi siis, että verkkopankkitunnusten saaminen olisi helppoa ja vaivatonta nyky-yhteiskunnassa. Näin ei suinkaan ole.


Tällä hetkellä peruspankkipalveluiksi luetaan seuraavat "palvelut": Tavanomainen, jokapäiväisten raha-asioiden hoitoon tarkoitettu talletustili, tilinkäyttöön oikeuttava tilinkäyttöväline ja maksujenvälitystä koskevien toimeksiantojen hoitaminen. Käytännössä minimi vaatimus pankeilta on antaa asiakkaalle vanha kunnon pankkikirja ja mahdollisuus maksaa laskuja tiskillä poskettomaan hintaan. Toki pankki voi tästäkin kieltäytyä "painavasta syystä". Tämä "painava syy" jää pankin itse määriteltäväksi varsin löyhin ja ympäripyörein perustein.

Tämä ei kuitenkaan usein ole ongelmana. Tilin saa melko helposti avattua (ainakin osaan pankeista) myös luottotiedot menettänyt henkilö. Ongelma tulee vastaan, kun tarvetta olisi verkkopankkitunnuksille. Niitä ei luottohäiriömerkintäisille henkilöille noin vaan myönnetäkkään. Finanssivalvonnan ja Finanssialankeskusliiton tulkinnan mukaan ne eivät kuulu peruspankkipalveluihin.

Mitä tämä verkkopankkitunnuksia ilman eläminen sitten käytännössä tarkoittaa. Jokainen varmasti ymmärtää sen, kuinka hankalaksi jo laskujen maksaminen muodostuu? Ajan varaaminen erilaisiin palveluihin hankaloituu ja osan kohdalla se on nykyään jopa mahdotonta. Koittakaa vaikka sujuvasti ilmoittautua työttömäksi työnhakijaksi työvoimatoimistoon, tai varata henkilökohtainen aika työvoimatoimistoon. Tämä on vain yksi esimerkki lukuisista jokapäiväistä elämää hankaloittavista asioista, joita verkkopankkitunnusten puuttuminen aiheuttaa. Usein ainoaksi vaihtoehdoksi jää jonottaminen palveluihin, joita ajetaan alas kiihtyvällä tahdilla. Vain aito ja pesunkestävä masokisti nauttii jonottamisesta näihin "palveluihin".

Suomessa maksuhäiriömerkintä löytyy noin 350 000 ihmiseltä. Tämä epäkohta koskee siis hyvin laajaa joukkoa ihmisiä ja haittaa heidän jokapäivästä elämäänsä. Kyseinen epäkohta ei ainakaan rohkaise ihmistä selvittämään asioitaan ja olemaan osana yhteiskuntaa, vaan eriarvoistaa ja lokeroi ihmisiä lähtien jo ihan peruspalveluista, jotka kuuluvat jokaiselle.

Toivottavasti asiasta nousee vilkasta keskustelua, joka pakottaa Finanssivalvonnan ja Finassiasiainkeskusliiton muutamaan kantaansa siitä, mitkä ovat peruspankkipalveluita 2010-vuosikymmenellä. Peace!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän OlaviLivio1 kuva
Olavi Livio

Onhan Suomessa yritetty muutakin, mutta: http://fi.wikipedia.org/wiki/Sähköinen_henkilökortti

Käyttäjän IlkkaPorttikivi kuva
Ilkka Porttikivi

Totta ja kaikki tiedämme, kuinka onneton ja epäkäytännöllinen tuo kokeilu on/oli.

Käyttäjän OlaviLivio1 kuva
Olavi Livio

Joo, mä tunnen yhden kaverin, jolla on/oli HST-kortti joskus melkein kymmenen vuotta sitten. Muita sellaisia kortteja en ole sitten sen jälkeen nähnytkään.

Käyttäjän PasiHurri kuva
Pasi Hurri

HST:n ongelmat liittyvät lähinnä pankkien onnistuneeseen rahastukseen, kun jokainen tunnistustapahtuma saadaan veloittaa valtiolta. Tuloksena on sitten pankeilta jos jonkinmoista häkkyrää ja salasanalistaa ihmisten kiusaksi.

Nyt ilmeisesti pitää saada vielä enemmän rahaa valtiolta ja oiva kiristyskeino on rajoittaa tunnusten antamista.

Asiaan liittyy muitakin, kenties perustuslaillisia ongelmia. Muualla on kyllä onnistuttu aika hyvin:

http://pasihurri.puheenvuoro.uusisuomi.fi/139392-v...

Käyttäjän IlkkaPorttikivi kuva
Ilkka Porttikivi

Puhut asiaa Pasi. Tuo sähköinen allekirjoittaminen olisi toisen kirjoituksen arvoinen asia. Uskomatonta miten paljon turhaa vaivaa ja paperia tulee vielä nykyaikanakin. Ratkaisut näihin ongelmiin on olemassa, mutta kuten yllä viittasit taitaa syyt olla jossain ihan muulla.

Petteri Räty

Tunnistamisen ongelma ratkeaa, jos kännykkään sidonnainen mobiilitunnistaminen tulee yhtä yleiseksi kuin pankkitunnistaminen. Näen tämän todennäköiseksi, koska operaattorit haluavat mukaan rahavirtoihin.

Käyttäjän OlaviLivio1 kuva
Olavi Livio

Mobiilitunnistamisen yhtenä haasteena on laiteriippuvuus. Vaikka meistä suurin osa kantaakin henkilökohtaista kännyä kokoajan ja kaikkialle, niin tarvitaan rinnalle vaihtoehtoinen tunnistus- / allekirjoitusmenetelmä. Ja kahden erilaisen infran luotettava ja kattava ylläpitäminen maksaa.

Pertti Mäkelä

Ilkka, liekkö nyt jo aika vasemmiston uuteen nousuun?
Olen odotellut sitä, tosin olen toistaiseksi nähnyt vain munatonta jargonia. Avauksesi on hyvä ja edelleen ajankohtainen, yst. terv. Pertti

Toimituksen poiminnat